30.10.2012 Alligaattorijahdissa (Everglades)

Käynnistimme päivän virkistävällä aamu-uinnilla Ibis-hotellin altaassa. Lyhyen "Key West päivänvalossa" -kierroksen jälkeen otimme suunnan kohti pohjoista eli takaisin mantereelle. Opaskirjoista luimme, että Key Westin ensimmäiset asukkaat ovat olleet merirosvoja ja haaksirikkoutuneita - jotakin siitä peruisin olevaa lumoa kaupungissa on edelleen.

Key Westin Bahama Villagessa kanat ja kukot tepastelivat vapaasti kaduilla. 

Tämä pysti tuli ensin tutuksi matkamuistomyymälöiden magneeteista ja tarroista.
Oikea pysti tuli vastaan täysin sattumalta etsiessämme Ernest Hemingwayn taloa. 

Tämä idyllinen taukopaikka sijaitsee juuri ennen
 (tai jälkeen, jos on matkalla etelään) 7 mailin siltaa. 

Pacen lounas tänään: Conch basket. Tilatessa ei ollut vielä täysin selvää, mikä tai mitä 'conch' on, hyvältä kuitenkin maistui ja jotain osterin/etanan tms. tyyppistä tavaraa se on.

Lounaspaikkamme Big Pine Keysissä.
Kuvassa myös vuokra-automme - ja huomaa, kumpi meistä on menossa kuskiksi. 

Kuski sai pieniä lisäsydämentykytyksiä, kun poliisiauton
 valot alkoivat vilkkua takana ja piti pysäyttää tienvarteen.
 "Wrong tag, sorry", oli sitten onneksi poliisimiehen kommentti eli väärä hälytys. 

Päivän varsinainen ohjelma oli Everglades, johon tutuistuimme ajamalla autolla Homesteadista Flamingoon ja tämän n. 60 kilometrin varrella jalkaisin parin minikävelylenkin verran. Soisesta maasta tulevalle Evergladesin suomaisema ei tarjoa erityisen ihmeellisiä maisemia, lintubongareille ehkä jo enemmän. Meillä oli toiveissa nähdä alligaattoreita ja krokotiilejä...

Evergladesin maisemia. 

Lintubongausta - osa 1. Jos joku tietää, mikä lintu on kyseessä, niin kertokoon.

Lintubongausta - osa 2. 

Lintubongausta - osa 3. Meille vaaleanpunainen = flamingo. 

Koko Evergladesin jättialueella elää ilmeisesti täydet 10 Floridan pantteria, joten aikamoinen sattuma olisi ollut, jos sellainen olisi meidän kohdalle osunut. Eli ei osunut. 

Lintubongausta - osa n.

Evergladesin Anhinga Traililla piti olla hyvät mahdollisuudet nähdä villielämiä, kuten niitä alligaattoreita, mutta vaikka kuinka tuijoteltiin vettä ja rämeikköjä ei nähty vilaustakaan. Suuri pettymys!

Pientä lohtua alligaattoripettymykselle saatiin, kun hotellin naapurista löytyi Outlet-paratiisi, mm. Tommy Hilfiger, Levi's, Guess, Nike...

Laukut jäivät vielä Guessin liikkeessä hyllyyn, mutta huomenna on päivä uus...

29.10.2012 Miami - Key West

Maanantaina ohjelmassa oli siirtyminen vuokra-autolla Miamista Key Westiin.
Ensin piti hakea se vuokra-auto, joten chekkasimme itsemme ulos hotellista ja lähdimme lompsimaan rantaa pitkin pari mailia pohjoiseen. Keli oli hieno.

Voi sen alaslasketun katon alla työskennellä turvallisesti,
ei muutakuin hihat heilumaan!

Rantaraitilta pääsi näkemään niiden hienompien hotellien takapihoille...

Australialaisilla on ihan omat säännöt

Vuokraamossa virkailija alkoi ehdottelemaan auton vaihtoa Camaroon ja sehän passasi. Vuokrausta ennakkoon kotona tehdessämme emme raaskineet millään ottaa mitään makeaa autoa, kun hinta pompsahti suuruusluokassa 200e (Full size jenkkilintta) -> 800e (Muscle car). Nyt tuo vaihto maksoi 25$/päivä, eli ei ihan ilmainen, mutta onpahan auto sellainen, joka pitääkin olla :) 

Takaluukun aukkoa suunnitellessa apuna on varmasti ollut matkalaukku.
On nimittäin niiin pieni aukko ja silti siitä saa sisälle ison laukun!

Homesteadin moottoriradan kylttien näkemisen jälkeen reitti meni uusiksi.

Isot oli lehterit, mutta isot on ahteritkin!

 Lounaan söimme Homesteadin Pollo Tropicalissa. Hyvää, nopeaa ja sopivan hintaista.

Maha täynnä oli hyvä lähteä ajelemaan kohti määränpäätä. 

Ennakko-odotukset Keys-reitille olivat jotain muuta kuin
tällaista maisemaa, jota reitistä kuitenkin n. 90 % oli. 

Toki vetistäkin maisemaa riitti, mm. 7 mailin mittainen
silta (joka ei kuitenkaan ole tässä kuvassa). 

Key Westin vanhasta sillasta oli otettu pätkät pois,
ettei kukaan vahingossakaan mene sinne kikkailemaan.

~170 mailin ajon jälkeen olimme majapaikassa Key Westissä. Ihan hyvä majoituspaikka.

 Illalla kävimme tutustumassa Key Westin ytimeen. Auringonlaskusta oli vähän maku pois, kun pilviä oli läjä edessä, mutta muuten kylä (turistiosuus) oli kyllä mukavan oloinen.

Kitty Land...

Hauska pyöräteline.

Iltapalaksi vedimme Key Lime Pien palaset ja hyvää oli.

Illan päätteeksi Jane kokeili riippumattoa ja hyvin riippui.

28.10.2012 Beach life

Sunnuntaipäivän suunnitelma oli siirtyä 44th streetille ja sieltä sitten tallustella rantaa pitkin kotia (17th street) kohti. Amerikkalainen tapa numeroida toisensuuntaiset (tai molemmat) kadut on ainakin pallo hukassa pyörivän turistin mielestä hyvä ja selkeä juttu.

Pohjoiseen siirtyminen tehtiin eiliseltä tutulla sightseeing-bussilla (48h liput). Yksi vuoro ehti juuri mennä nenämme edestä ja kun busseja menee puolentunnin välein, niin lähdimme vähän tutustumaan lähikatuihin.
Löysimme sunnuntaitorin, jossa myytiin tuoreita hedelmiä ja aivan tajuton määrä oli myös pöytiä, joissa ihmiset myivät vanhaan krääsäänsä kirpputori-hengessä.

Kirpputoreilun lomassa poikkesimme Starbucksiin tutkailemaan, olisiko tässä myymälässä viimeksi San Fransiscossa nauttimaamme Caramel Apple Spice -juomaa ja olihan sitä !
Vitsit että oli hyvvää.

Juoman ostajan nimikin osui kohdilleen "close enough" -periaatteella. Tai sitten tarjoilija vaan tiesi varallisuustilanteen ...tai ei tiennyt, hmmm

Suu messingillä kävelimme varmaan 10 metriä ja sitten vastaan tuli Frozen Yogurt -myymälä ja pakkohan siitä oli ostaa pikku vatillinen herkkua.
Vitsit että oli hyvvää.

Näiden herkutteluiden jälkeen menimme sitten odottelemaan sitä bussia, jotta pääsisimme sitten oikeasti siirtymään sinne rannalle.

Ei se mikään Sandy ole mikä täällä katuja kastelee, vaan vuorovesi. Hienosti opittiin taas uutta :)

Lahtisen Pekkakin oli eksynyt rannalle, ei kuitenkaan morjestanut !?

Uudet pyyhkeet joutuivat heti testiin. Massimiehellä on massimiehen pyyhe :)

Aallot oli just sopivan kokkoisia, mutta kuitenkin niin suuria, että Jane jäi rannalle ruikuttamaan...

Hieno suunnitelmamme valua pikkuhiljaa rantaa alaspäin valui pikkuhiljaa kasaan, kun toivottua pizzapaikkaa ei tullut vastaan. Lopulta olimmekin jo kotona ja lätty saatiin pöytään hotellimme viereisestä pizzeriasta. Tais tilatessa mennä vähän kuullut ja ymmärretyt solmuun, kun saatiin tuollainen kotiinkuljetuspakkaus, vaikka syötiin paikanpäällä. Noh, olipahan pakkaus valmiina sitten syömättä jääneille.

Lifeguard on duty.

James Bond kävi uimassa vielä päivän päätteksi.

Huomenna otamme vuokra-auton allemme ja jätämme Miamin taaksemme.