Torstaina 25.10. oli kotona aikainen herätys puoli viideltä, että ehdimme matkan ensimmäiselle etapille eli lennolle Lontooseen. Auto laitettiin parkkiin Lentopysäköintiin, kun oli tullut hankittua Grouponilta lahjakortti sinne. Ensivaikutelma tästä parkkifirmasta ei oikein vakuuttanut, mutta siellä se auto nyt sitten on.
Lontoossa vaihtoaikaa jatkolennolle oli kolmisen tuntia, josta osa kului erinäisissä turvaselvityksissä ja siirtymisissä terminaalista toiseen. Vitosterminaalista löytyi Gordon Ramsayn Plane Food-ravintola, jossa täydensimme koneessa saatua aamiaista mm. pannukakuilla. Hyvää oli! Ravintolasta olisi saanut ostaa myös eväspaketteja lennolle hintaan £12.95, pakettiin olisi kuulunut alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka ja olisihan se ollut komeaa läväyttää sellainen paketti pöytään, jos lennolla ei olisi ollut tiedossa ruokaa muuten. Jätimme siis eväspaketin tällä kertaa ostamatta.
Jatkolento Miamiin pääsi lähtemään, kun koneessa oli odoteltu noin tunti jarrujen tarkistuksia ja fiksailuja. Lento sujui ahtaissa oloissa ihan mukavasti, vaikka väsymys painoikin niin, ettei jaksettu liiemmin lueskella eikä kuitenkaan saatu nukuttuakaan. British Airwaysin koneessa oli jokaisella oma pieni telkkarinsa, jossa oli kohtalaisen laaja valikoima mm. elokuvia, joten mm. Madacaskar 3-leffa toimi ajankuluna.
Miamin lentokentällä yritettiin löytää hotellin kotisivuilla olleiden ohjeiden perusteella oikeaa bussia, mutta jouduttiin lopulta luovuttamaan ja ottamaan taksi, joka toikin näppärästi 35 dollarilla suoraan hotellin ovelle. Miamissa odotti Sandy-hurrikaanin mukanaan tuomat vesisade ja kova tuuli. Itse hurrikaani onneksi ohittaa Miamin kauempana merellä. Lennon aikana kapteeni kuulutti välillä jotain hurrikaanistakin, mutta onneksi kuulutuksen äänenlaatu oli niin huono, ettei siitä saanut selvää eikä siten osattu olla asiasta erityisemmin huolissamme. Koneen alastulo oli kyllä melko pomppuisa.
Viime syksyn Amerikan reissun (Route 66) alussa sopeutuminen paikalliseen aikaan vei muutaman päivän. Tällä kertaa paikallisrytmiin päästiin heti ekana yönä, sillä perjantaina herättiin sopivasti kahdeksan aikoihin.
Aamupalatarvikkeet kävimme ostamassa läheisestä Walgreenistä kiertäen kauppaan läheisen rannan, South Beachin, kautta. Vettä on edelleen sadellut, mutta eiköhän se Sandy vähitellen siirry kauemmaksi, niin että pääsisimme nauttimaan auringonpaisteesta.
Lontoossa vaihtoaikaa jatkolennolle oli kolmisen tuntia, josta osa kului erinäisissä turvaselvityksissä ja siirtymisissä terminaalista toiseen. Vitosterminaalista löytyi Gordon Ramsayn Plane Food-ravintola, jossa täydensimme koneessa saatua aamiaista mm. pannukakuilla. Hyvää oli! Ravintolasta olisi saanut ostaa myös eväspaketteja lennolle hintaan £12.95, pakettiin olisi kuulunut alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka ja olisihan se ollut komeaa läväyttää sellainen paketti pöytään, jos lennolla ei olisi ollut tiedossa ruokaa muuten. Jätimme siis eväspaketin tällä kertaa ostamatta.
Jatkolento Miamiin pääsi lähtemään, kun koneessa oli odoteltu noin tunti jarrujen tarkistuksia ja fiksailuja. Lento sujui ahtaissa oloissa ihan mukavasti, vaikka väsymys painoikin niin, ettei jaksettu liiemmin lueskella eikä kuitenkaan saatu nukuttuakaan. British Airwaysin koneessa oli jokaisella oma pieni telkkarinsa, jossa oli kohtalaisen laaja valikoima mm. elokuvia, joten mm. Madacaskar 3-leffa toimi ajankuluna.
Miamin lentokentällä yritettiin löytää hotellin kotisivuilla olleiden ohjeiden perusteella oikeaa bussia, mutta jouduttiin lopulta luovuttamaan ja ottamaan taksi, joka toikin näppärästi 35 dollarilla suoraan hotellin ovelle. Miamissa odotti Sandy-hurrikaanin mukanaan tuomat vesisade ja kova tuuli. Itse hurrikaani onneksi ohittaa Miamin kauempana merellä. Lennon aikana kapteeni kuulutti välillä jotain hurrikaanistakin, mutta onneksi kuulutuksen äänenlaatu oli niin huono, ettei siitä saanut selvää eikä siten osattu olla asiasta erityisemmin huolissamme. Koneen alastulo oli kyllä melko pomppuisa.
Viime syksyn Amerikan reissun (Route 66) alussa sopeutuminen paikalliseen aikaan vei muutaman päivän. Tällä kertaa paikallisrytmiin päästiin heti ekana yönä, sillä perjantaina herättiin sopivasti kahdeksan aikoihin.
Aamupalatarvikkeet kävimme ostamassa läheisestä Walgreenistä kiertäen kauppaan läheisen rannan, South Beachin, kautta. Vettä on edelleen sadellut, mutta eiköhän se Sandy vähitellen siirry kauemmaksi, niin että pääsisimme nauttimaan auringonpaisteesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti