Kaikki timantit eivät ole ikuisia

Keskiviikkopäivänä Janen sormikipu, tai pikemminkin sormen turvotus saavutti sellaiset mitat, että asialle oli tehtävä jotakin.
Jane lähti hakemaan paikalliselta lääkäriasemalta  apuja.
Meanwhile minä jäin altaalle käymään läpi lukemattomia aikakausilehtiä. Niitä on vuoden aikana vähän kertynyt...

Respan yhteydessä oleva aula. Täällä toimii wifi.

Lääkäriasemalla Janen sormelle ei osattu/haluttu tehdä mitään, vaan passittivat sairaalaan näyttämään sorkkaa...
Sairaala-aikaa odotellessa siirsimme nälkää hotellilla. Ihan hyvää oli.

Pepsi suuhun, jäävesi sormeen.

Hotellin nurkissa pyörii muutama kisuli. Mukavasti antavat silitellä.

Sitten lähdettiin sinne sairaalaan ja päästiin asian ytimeen. Ensin piti saada sormesta (tietenkin tälli tuli siihen yhteen sormeen, jossa on sormus) sormus pois.

Siitä lähtee ensimmäinen katkoskohta. Oli muuten Betan pihdit, eli kyllä lääkäreillä on laatutyökalut ;)

Oivoi

Sormesta löytyi kuvauksissa pieni murtuma ja siihen päätettiin laittaa metallinen tuki suojaksi. Myös kantoside tuli, jotta sormi pysyy sydämen yläpuolella...taijotain

Illemmalla kävimme Forum Madeira ostoskeskuksessa tutustumassa ja siellä syötiin myös pienet iltapalat.

Ostoskeskuksessa on taivas kattona...

Janen taivas oli tämä kissakauppa...

Hotellihuoneen parvekkeen iltanäkymä.

 .....
Torstaipäivä alkoi näyttämään sateisia merkkejä ja päätimme lähteä tällä kertaa tutustumaan MadeiraShopping ostoskeskukseen. Meikä kyllästyi paikkaan välittömästi, mutta jätski oli hyvää. Onneksi Janekin väsähti paikkaan kohtuullisen nopeasti.
Seuraavaksi otimme suunnan Funchalin kaupungin yläpuolella sijaitsevaan Monten kylään, josta löytyy kasvitieteellinen puutarha. (Tai tälläinen käsitys kuskille jäi, aika näyttää missä se puutarha on)
Me pääsimme kyllä puutarhalle (Monteen) menevän (?) köysiradan luokse, mutta sade masensi niin, että päätimme jatkaa matkaa. Myöhemmin asiaan tutustuessa tajusimme, että olimme ehkä lähempänä sitä puutarhaa, kuin tajusimmekaan...

Sinne ne köysiradat menisis

Uudeksi suunnaksi valitsimme saaren toiseksi suurimman kaupungin, Machicon. Meleko idyllinen (lue: kämäinen) pikkukylä.

Täällä söimme lounaan.

Lounaaksi otimme jonkun paikallissörsselin. Oli hyvää&täyttävää&kohtuuhintaista.

Lounasvalinnassa säästetyn rahan tuhlasimme paikalliskahvilassa. Oli makeanhyvä valinta.

Illalla kävimme vielä Forum Madeira -ostoskeskuksen elokuvateatterissa katsomassa The Revenant -elokuvan. Elokuva oli hyvä (Jane ei tykännyt), mutta ehkäpä lomatunnelmaan olisi sopinut joku kevyempi ja "lämpimämpi" vaihtoehto :)
Elokuvan aikana koimme uuden tuttavuuden, eli väliajan...elokuva katkesi ja valot syttyivät. ~10 minuutin päästä elokuva jatkui. Poppareita oli vielä jäljellä, eli emme lähteneet ostamaan lisää.

Välivalo, ehhehe.

.....
Tänään perjantaina oli taas sadetta ilmassa, joten suuntasimme sille levadakävelylle, joka oli tiistaina jäänyt väliin ajoreitille ilmaantuneen maavyöryn vuoksi. Noh, ei muutakuin Rellun nokka toista reittiä Levadan lähtöpaikalle. Menomatka oli pirun mutkainen ja lämpötila laski kokoajan...
Jane luki opaskirjasta menomatkan loppureitin maaston olevan skotlantilaistyylinen. Kuvaus ei olisi voinut pitää enempään paikkaansa; Sen lisäksi että maasto oli kerrankin ainoastaan hieman kumpuilevaa, niin lämpötila oli +5, tuuli pirunmoinen ja vettä satoi alaviistosta!
Kokemuksieni mukaan hyvinkin Skotlantilaista :)

Ei tullut mielenkään lähteä levadakävelylle +5 asteessa ja pirunmoisessa tuulessa...

Takaisin lähdimme ajamaan "secondary road" -kuvauksella varustettua tietä pitkin. Oli todella tois'aikanen!
Sana asfalttipaikkaus sai aivan uuden merkityksen. Tässä tapauksessa mukulakivipinnan vauriot oli asfaltilla oli paikattu...

Alussa secondary road näytti vielä kohtuukuntoiselta, mutta tilanne paheni muutaman mutkan jälkeen. 

Mukulakiviltä pääsimme ilman suurempia vaurioita meren rantaan ja Calhetaan. Tänne pysähdyimme ottamaan pienet välipalat.

Calhetasta lähdimme ajamaan kohti Nunnien laaksoa.

Menomatkalla kesken jyrkän ylämäen pysähdyimme syömään. Hyvä valinta.

Siellä meidän Espetadat rillaantuu

Näiden lihatankojen kylkeen otimme vatillisen ranskalaisia ja vatillisen salaattia. Hyvää oli.

Nina -niminen kisuli pääsi ruokalevolle Janen syliin.

Ennen Nunnien Laaksoon laskeutumista kävimme tiirailemassa sitä yläilmoista. Sinne jäi myös Canonimme objektiivin linssisuoja, se lähti näpeistä ja päätyi näppien ulottumattomiin...

Itse Nunnien Laakso oli allekirjoittaneelle pettymys. Se oli vaan kylä toisten joukossa. Kuulemma joskus "nunnien aikaan" se on ollut hyvä piilopaikka, kun sinne ei ole mennyt teitä.

Tuolla ylhäällä me käytiin tiirailemassa tänne alas.

Huomenna me varmaankin otetaan hop'on-hop'off liput ja lähdetään sillä tutustumaan Funchaliin. Oman Rellun puikoista sen kyllä näkee myös, mutta ei ole mitään käsitystä näkemästään. Rannasta lähtevä köysiratakin on vielä kokematta.