Levadailua

Launtaiaamu oli sateinen ja se menikin lueskellessa lehtiä / kirjaa.
Päivällä tilanne muuttui ja aurinko tuli esille. Niinpä suuntasimme jatkamaan lueskelua uima-altaalle.

Jane uskaltautui jopa altaaseen. Oli kuulemmä kylymää...

Iltapäivällä lähdimme sitten ajelemaan kohti saaren toiseksi korkeinta vuorenhuippua, Pico do Arieiroa. Harmillisesti huippu oli tällä kertaa pilvessä. Söimme "nälänsiirto" -purilaiset huipun vieressä olevassa kuppilassa ja lähdimme laskettelemaan kohti Faialia.

Tässä malliesimerkkejä saaren tiestöstä. Syheröistä meininkiä ja yleensä tien toisella puolella pystysuora pudotus ja toisella puolella pystysuora vuorenseinä...

Faialista löysimme Karting-radan, ai miten sattuikin. Kivaa oli ajella. Rata oli hyvä ja autokin ihan ok. Jarrut kys. yksilössä oli huonot.

Paikallisilla pikkupoijjilla oli ajamisessaan vähän erilainen ote.

Nälkää oli siirretty sen verran, että pulikoimisen ja saunomisen jälkeen piti lähteä syömään. Ruokapaikaksi valikoitua hotellia vastapäätä olevan hotellin ravintola. Otimme espetadat, eli paikalliseen tapaan avotulessa grillatut lihaköntsät. Toinen nautaa ja toinen kanaa. Olivat erinomaisen hyviä.

....
Tänään sunnuntaina päätimme lähteä levadakävelylle. Levada on avonainen vesi"putki", jonka avulla vuorilta on tuotu vettä sinne, missä sitä on ikinä tarvittu. Ensimmäiset levadat on tarinoiden mukaan leivottu melkin heti saaren löytämisen jälkeen...eli 1400-1500 luvuilla.
Valittu levada oli Caldeirao Verde, ja se on 6,5 km pitkä ja pakkohan se on takaisinkin kulkea... eli ihan hyvä kävelylenkki siitä muodostui. Korkeuseroja matkan varrella ei juurikaan ollut, mutta oli reitissä silti omat haasteensa.

Ei ole kahta kysymystä kumpi tästä nautti enemmän; silittäjä vai silitettävä :)

Olkikattoisen talon luota me lähdettiin tallustelemaan.

Melko korkealla oli tämä valittu levada.

Tässä kohtaa piti valita kiertotie.

Komeita siltoja ovat tehneet aikoinaan.

Tunneleita matkan varrella osui neljä. Siis se vesikanavakin meni tästä läpi.

Yhdessä tunnelissa oli ikkuna.

Puustot ja risukot peittää kivasti sen tosiasian, että reunalta on hyvä pudotus....välillä jopa muutama sata metriä.

Täältä se vesivana saa alkunsa.

Tessukin oli tullut katsomaan veden alkulähdettä. Nämä ohittivat meidät paluumatkalla, eikä koira paljoa ihmetellyt ympäristöä.

On siinä perhana ollut työmaa näiden kanavien tekemisessä!

 

Levadakävelyn jälkeen menimme syömään läheisen kylän Casa da Cha -nimiseen ravintolaan. Paikka oli tuttu, koska joimme siellä teet muutama päivä aikaisemmin. Ruoka oli odotetun hyvää.
Huomiseksi on luvattu auringonpaistetta, joten saattaapi aamupäivä mennä altaalla lehtiä lueskellessa. Päivän mittaan onkin sitten luvassa hotellin vaihto Funchalin länsipuolelle.