Ristiin rastiin Langkawilla

Eilen tuli koluttua saaren luoteiskulma, joten tänään suuntasimme skootterin nokan kohti koillista.
Kuumia lähteitä etsimme, mutta päädyimme niiden sijaan idyllisen rauhalliselle Tanjung Rhun rannalle. Ranta ilmeisesti kuuluu samannimiselle hotellille, mutta osa rannasta on avattu muidenkin kuin hotellivieraiden käyttöön.

Tanjung Rhu.

Laskuveden aikaan rannasta voi kävellä läheiseen saareen asti noin nilkkasyvyisessä vedessä.

Kas näin.

 

Nämä smoothiet oli niiiiin hyviä!

Rannan jälkeen seuraava kohde olivat sitten ne Ayer Hangatin kuumat lähteet. Tämä lienee joku vanha turistipaikka, sillä kuumien lähteiden altaat puskivat melkoista kasvustoa eikä paikka näyttänyt järin houkuttelevalta. Jalkoja pääsi kuitenkin lilluttelemaan kuumaan veteen.

Ayer Hangatin kuumaa jalkakylpyä.

 Kuumilta lähteiltä pienen matkan päässä löytyi taas yksi vesiputous. Senkin luona sai kavuta kiitettävän määrän rappusia ja ylhäällä olisi voinut pulahtaa vilvoittavaan veteen. Tällä kertaa jätimme sen väliin, kun ei ollut uikkareita valmiiksi päällä ja pukukoppi jäi kymmeniä metrejä alemmaksi.

Durain Perangitin vesiputous - tai yläosa siitä.

Rappusia.

Vesisade sademetsässä.

Putouksilla päälle iskenyt vesisade kesti kutakuinkin yhden jäätelön ja tammi-pelin verran. Sitten otimme taas skootterin allemme ja suuntasimme etelään, Kuahin kaupunkiin.

Pizza maistui vaihteluna paikallisille riisiruuille. Tämä hyvä pizzapaikka löytyi saaren ainoasta kaupungista eli Kuahista.

Kuahin kaupungista löytyy myös jättikotka. Langkawin nimi tulee perimätiedon mukaan sanoista helang (kotka) ja kawi (punaruskea). 

Se on 12 metriä korkea, eli aika iso.

Kuahista ajelimme rantatietä pitkin takaisin omalle asuinalueellemme saaren länsirannikolle, Pantai Cenangin liepeille. Pantai Cenangilla meininki on kuin Phuketin vilkkaimmilla rannoilla: krääsäkauppoja ja ravintoloita vieri vieressä.

"Ei riemulla rajaa, kun Suzukilla ajaa", sanoo Pace.

Pantai Cenangin rantaa. Saattaapi olla huominen kohteemme, mikäli iho sietää aurinkoa.

Näitä täällä riittää, ja usein ihan tien vieressä. Illaksi ne kootaan jonnekin suojaan ja aamulla on tuotu uuteen kohtaan märehtimään.

Juuri ennen hotelliamme alkaa tie, joka on puoliavonaisella puomilla suljettu liikenteeltä. Uteliaina lähdimme kuitenkin tutkimaan, minne se vie, ja löytyisikö mahdollisesti sen kautta pääsy horisontissa häämöttäneelle mystiselle sillalle. No, sinne sillallehan se johti, vaikka silta sitten osoittautuikin aallonmurtajaksi.

Näkymät rantaan aallonmurtajalta.

Tänne emme sentään me lähteneet ajelemaan...

... se kun oli melko ilmavassa kunnossa.

Aallonmurtajan ehjempi ja vähemmän ehjä osa kohtaavat.

Nyt on koko saari tullut siis kierrettyä skootterilla. Jos huomenna on kirkas keli, saattaa ohjelmassa olla köysirata-ajelu, mutta sepä selviää sitten huomenna.