Kahden Beni-kylän kävely

Ajelimme eilen Calpen (patikointipaikka) ja Altean (lounaspaikka) kaupungeista rannikolta puolisen tuntia sisämaahan ja vuoristoon päätyen Benimantell-kylän liepeille Vivood-maisemahotelliin. Hotelli koostuu 25 yksittäisestä mökistä/parakista, jotka on sijoiteltu vuoren rinteeseen melko huomaamattomasti. Kaikissa mökeissä on päätyseinä pelkkää ikkunaa ja ikkunasta näkyy komea vuoristomaisema. Siinä syy, miksi jätimme Los Limonerasin ihanan hotellin. Vidood-hotellissa on myös makea infinity-uima-allas, mutta tähän vuodenaikaan siinä ei valitettavasti tarkene uida.

Tällaiset näkymät on meidän huoneen ikkunaseinästä.

Tällaiselta "mökki" näyttää ulkoapäin.

Myös kylppärissä koko päätyseinä on ikkunaa.

Infinity-allas,

Tänään sää oli kauneudestaan huolimatta sen verran viileä, ettei edes altaan äärellä loikoilu houkutellut. Toivuimme siksi runsaasta aamiaisesta omassa huoneessa, olihan hieno maisema sielläkin hyvin läsnä. Ja kun ruoka oli sopivasti sulanut, lähdimme pienelle kävelylle.

Hotellilta jatkuu polku alaspäin kohti laakson pohjalla olevaa tekojärveä ja sinnepä me suuntasimme. Järven voisi kiertääkin, jolloin lenkille tulisi pituutta n. 10 km. Meitä ei se reitti kiinnostanut, mutta hotellilta alas matka oli sen verran lyhyt (500 m), että päätimme tulla takaisin läheltä kulkevaa tietä pitkin, jotta lenkille tulisi vähän lisää pituutta.

Tällaiselta "mökit" näyttävät rinteeseen päin.

Matka alas alkamassa.

Eipä niitä mökkejä kovin paljon rinteestä erota.

Järvi (tekojärvi) siintää alhaalla.

Embaslse de Guadalest eli Guadalestin tekojärvi. Täältä tulee vesi lähitienoon kyliin ja kaupunkeihin, mm. Benidormiin.

Jossain kohtaa polkua taisimme tehdä jonkin väärän valinnan risteyksissä, sillä polku muuttui melko haastavaksi, mutta onneksi pensaaseen sukeltanut kohta oli lyhyt ja sen jälkeen olimmekin Beniardán kylän laidalla. Oletimme tosin ensin saapuneemme Benimantellin kylään, joka on hotellia lähin.

Siellä häämöttää Beniardán kylä, jota tässä vaiheessa luulimme Benimantelliksi.

Melkoinen ryteikkö tuli vastaan, mutta sen läpi päästiin kumarassa edeten. 

Beniardá on pieni parinsadan asukkaan kylä. Sieltä löytyi parikin baaria, joista ensimmäisessä kohdalle osuneessa nautimme virvokkeita jaksaaksemme jatkaa matkaa. 

Virvokepaikka Beniardássa.

 Beniardásta jatkoimme tallustelua autotien viertä pitkin kohti Benimantellin kylää. Matkaa kylien välillä on kolmisen kilometriä ja se oli kutakuinkin koko ajan lievää nousua, joten aamiaisen rippeet kuluivat tallustellessa. Maisemat olivat upeat, ja näimme matkan varrella myös oliivipuusadon korjuuta.

Beniardán kylä on jäänyt jo melko alas.

Saatiin hetkeksi koiraseuraakin. Koiran omistajat olivat tien vieressä korjaamassa talteen oliiveja. 

En tiedä, onko tämä yleinen tapa oliivien poimintaan, mutta näin se ainakin tässä tehtiin: verkko maahan, johon puusta pudotettiin kypsät oliivit. 

Siinä on kärry täynnä oliiveja. 

Vihdoin saavuttiin Benimantellin kylään. Tässä vaiheessa oli jo sen verran nälkä, että päädyimme syömään ihan ensimmäiseen kohdalle osuneeseen ravintolaan. Se oli kylän tällä laidalla sijaitseva L'Obrer, ja sehän osoittautui erittäin hyväksi valinnaksi.

Ravintolan sisätiloja. Olimme paikalla lounasajan loppuhetkillä, joten meidän lisäksemme ravintolassa oli vain muutama seurue. 

Ihana takka lämmitti, ja meidät sijoitettiin takkaa lähimpänä olleeseen pöytään. Kenties näytimme niin viluisilta! 

Menu oli taas kaiken kaikkiaan erittäin maittava, mutta erityisesti jälkkärini, sitruunakakku, oli suussa sulavan ihanaa. 

Maha täynnä hyvää ruokaa ja viiniä oli vielä talsittava loppumatka hotellille. Kävelymatkaa oli reilu kilometri, mutta iloksemme ei enää ylämäkeä, vaan enimmäkseen tasaista ja jopa jonkin verran alamäkeä. Lisäksi valtaosan tästä pätkästä tien vieressä kulki erillinen jalkakäytävä, joten ei tarvinnut väistellä autoja kuten näiden Beni-kylien välisellä pätkällä. 

Benimantell on hieman Beniardáa suurempi noin 500 asukkaallaan. 

Hienoja maisemia riitti loppuun asti. 

Kävelyretkelle kertyi matkaa kaikkiaan noin 6,5 kilometriä ja korkeuseroja noin 400 metriä. Ihan hyvä palautuslenkki eilisestä Calpe-noususta kipeytyneille lihaksille.

Huomenna jalat saavatkin enimmäkseen levätä, sillä vuorossa on ajomatka takaisin Madridiin. Loma alkaa kallistua loppuaan kohti ja paluulentomme Suomeen lähtee lauantaina aamupäivällä. Viimeinen yö kuluu siksi lähellä lentokenttää. Huomisen ajomatkan varrelle toivottavasti osuu vielä joitain kauniita paikkoja.