Sievä Segovia

Maanantaina jätimme Madridin taaksemme. Palasimme hotellilta lentokentälle samaa reittiä, mistä olimme sinne tulleet perjantaina eli kolmea eri metrolinjaa pitkin. Lentokentällä emme kuitenkaan nousseet koneeseen, vaan kävimme hakemassa ennalta varatun vuokra-automme. Eivät ole muuten autonvuokraukset Espanjassa kalliita: halvimmillaan auton olisi saanut 12 päiväksi noin 50 eurolla. Me halusimme nimenomaan Minin ja otimme kattavammat vakuutukset, joten vuokraukselle tuli hintaa n. 115 euroa. Sillä summalla saisi Suomesta auton vuokrattua ehkä juuri ja juuri päiväksi!

Menopelimme valmiina matkaan!

Roadtripin ensimmäisenä määränpäänä oli Segovian kaupunki noin 100 km Madridista luoteeseen. Emme halunneet ajella moottoritietä pitkin, vaan pienempiä teitä, joista näkisi maisemiakin hieman enemmän. Ja koska meillä ei ollut mikään kiire perille muutenkaan, pysähdyimme lounaalle Navacerradan idylliseen kaupunkiin.

Kastilialainen keitto ja kreikkalainen salaatti. Janen tilaama salaatti sisälsikin yllättäen kalaa ja Jane on kala-allerginen, joten vaihdoimme annokset päittäin. 

Navacerradan kylästä/kaupungista, joka sijaitsee 1200 metrin korkeudessa, tie vei meidät kaiken kaikkiaan 1800 metrin korkeuteen. Huipulta löytyi Navacerradan hiihtokeskus, jossa ei sentään onneksi vielä ollut lunta, mutta puut olivat jo huurussa - ja lämpötila tippui samaa tahtia korkeuden nousun kanssa. Ylhäällä oltiin enää nippa nappa plussan puolella.

Puut huurtuvat, lämpötila hipoo nollaa keskellä päivää. Yöllä lienee jo reilusti pakkasella. 

 Segovian kaupunki sijaitsee Kastilia ja Leonin itsehallintoalueella. Meidän reitillä tuo alue alkoi juuri Navacerradan huipulta.

Juuri ja juuri lämpimän plussan puolella. Hrrr. 

Maisemaa ajomatkan varrelta. 

Roomalla on Colosseuminsa, Pariisilla Eiffel-torninsa, ja Segovialla on Aqueductensa, eli roomalaisten muinoin rakentama vesiputki, joka kohoaa komeasti keskellä kaupunkia. Kävelimme jo illalla ihmettelemään tätä suunnatonta rakennelmaa.

Sieltä se pilkottaa kadun päässä, el Aqueducte. 

Tämä komea graniittirakennelma on kaikkiaan 728 metriä pitkä ja siinä on 163 kaarta. Korkeimmalla kohdallaan (juuri kuvan paikkeilla) se on 28 metriä korkea. 

Segovian vanhakaupunki on Unescon maailmanperintökohteita vuodesta 1985 lähtien.

Nälkäkin alkoi taas vaivata, joten etsiydymme syömään. Kohdalle osui Mirivan-ravintola, jossa olimme ainoat asiakkaat, joko liian aikaisesta illallisajankohdasta tai jostain muusta syystä johtuen. Saapuessamme ei tarjoilikaan ollut paikalla, joten kielitaidoton kokki yritti kommunikoida yhtä kielitaidottomien turistien kanssa. Eihän siitä oikein mitään tullut ja olimmekin jo lähes luovuttamassa ja vaihtamassa paikkaa, mutta onneksi paikalle saapui englantia puhuva tarjoilija. Päädyimme tilaamaan paikallisia perinneruokia sisältäneen menun, johon kuuluivat valtavan isot alkupalat, tuhti pääruoka ja mojova jälkiruoka. Sekä pullollinen viiniä. Kaikki ruuat olivat erittäin maittavia ja viini loistavaa, joten arvannette, että lähdimme ravintolasta hyvin tyytyväisinä navat naukuen. 

Vasemmassa yläkulmassa alkupalat (per henkilö). Morcilla de cantimpalos oli Pacen suosikki ja se muistuttaa melko lailla mustaa makkaraa. Pääruoka (oikea alakulma) oli possun potkaa. 

Illallisen jälkeen lämpötila oli jo lähellä nollaa Segoviassakin, joten pipo ja hanskat olivat tarpeen. 

Tänään ensimmäisenä kohteena oli Segovian upea linna, Alcazar. Hotellilta vanhaan kaupunkiin reittimme kulkee Aqueducten vierustaa, joten siksipä päivän ensimmäiset kuvat ovat taaskin siitä. On se kyllä mahtava rakennelma!

Alcazarin linna on puolestaan ulkomuodoltaan kuin mikäkin prinsessalinna. Se onkin ilmeisesti ollut mallina jollekin Disney Worldin satulinnoista. Linna on alunperin rakennettu roomalaisten aikana ja laajennettu 1200- ja 1300-luvuilla. Koko rakennelma kuitenkin paloi maan tasalle 1862 ja nykyinen linna on upea uudelleenrakennettu kopio alkuperäisestä.

Linnan edustalla oli koululaisilla menossa kuviksen tunti: tehtävänä selvästikin maalata linna. 

 Linna ei ollut sisältä tyhjä, vaan sieltä löytyi mm. ritarihaarniskoja ja kalustettuja huoneita.

Olivatpa ne entisajan ritarit pieniä! Huomaa myös ritarin kenkien kärjet. 

Upeita huoneita riitti, mutta linna oli kuitenkin sopivan kompaktin kokoinen. 

Makuuhuone. Ilmeisesti sänky oli säästynyt tulipalossa, sillä sen kerrottiin olevan alkuperäinen. 

Kuninkaiden sali.

Linnan terassilta kuvattuna. 

Maasto linnan ympärillä on varsin karun näköistä. 

Pieni puutarha linnan terassilla. 

Sadevesikaivo.

Linnaan on kaksi eri pääsymaksua. Perusmaksulla (5,50 eur) pääsee näkemään muut osat ja lisämaksulla (2,5 eur) saa kavuta 152 rappusta linnan torniin. Me maksoimme tämän lisäliikuntamahdollisuuden ja kapusimme kapeat kierrerappuset ylös.

Linna tornista käsin.

Segovian kaupunki linnan tornista käsin.

Rappusia torniin.

Linnavierailumme aikana koululaiset olivat saaneet maalauksensa valmiiksi. 

Linnan viereissaä rakennuksessa on kahvila, jonka terassilla oli tämän loman tähänastisesti lämpimimmät oltavat. Aurinko lämmitti mukavasti eikä tuulikaan viilentänyt ilmaa. 

Välipalakeksit. 

Linnalta kävelimme vanhan kaupungin pääaukiolle, Plaza Mayorille. Sen reunalta löytyi mukava lounaspaikka, jossa oli paitsi lämmintä, myös maukasta ruokaa. Otimme taaskin menut, koska ne ovat huomattavan kustannusedulliset peruslistaan nähden. Saimme alku-, pää- ja jälkiruuat 25 eurolla, kun esim. Pacen pääruoka-annos yksistään olisi maksanut 22 euroa. Ei siis mitään järkeä syödä järkevästi ja kevyesti. :)

Plaza Mayor.

Taaskin alkupalasalaatti tuli kalalla höystettynä, mutta tällä kertaa se palautettiin keittiöön ja tilalle saatiin kalaton versio. Pacen alkupalana oli sienirisotto. Pääruokana söin jotain kananmuna-perunahöttöä, josta löytyi myös metsäsieniä ja parsaa. Oli erinomaisen maukasta. Jälkkärit tiramisu ja jätskit. Uhhuh.

Lounaan jälkeen vyöryimme viereiseen katedraaliin, joka on sekin varsin komea rakennus. Sen rakentaminen aloitettiin 1525 ja valmistuminen kesti kaikkiaan 200 vuotta. Hitaasti hyvä tulee eli kyllä se Länsimetrokin joskus varmasti valmistuu...

Katedraalin sisätiloja. 

Vanhaa kaupunkia.

Ja loppuun vielä yksi kuva 2000 vuotta vanhasta Aqueductesta, joka oli aikoinaan osa monimutkaista vesiputkistoa, joka toi vettä kaupunkiin ja linnaan 15 kilometrin päästä vuoristosta. 

Nyt on Segovia nähty ja koettu. Tämä oli - ainakin toivottavasti - lomamme kylmin kohde. Huomenna matka jatkuu Avilan kautta Toledoon.