sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Mainio Madrid

Kahden viikon Espanjan lomamme on polkaistu käyntiin viikonlopulla Madridissa. Saavuimme tänne perjantai-iltana ja seikkailimme matkalaukkujen kanssa metrolla hotellillemme Plaza Santa Anan liepeille vanhaan kaupunkiin. Muuta seikkailua tosin metroilussa ei ollut kuin kaksi vaihtoa, jotka piti tehdä päästäksemme hotellia lähimmälle asemalle. Ja hotellikin, Miau nimeltään, löytyi ilman harha-askelia.


Plaza Santa Ana hotellimme ranskalaiselta parvekkeelta kuvattuna. 
Lauantaina lähdimme tutustumaan Madridin vanhaan kaupunkiin. Hotellimme sijainti on varsin mainio, kaikki tärkeimmät aukiot, plazat, olivat lyhyen kävelymatkan päässä. Suuntasimme ensin kohti Plaza de la Puerta del Solia, joka on kaiken muun ohella Espanjan tieverkoston nollapiste.

Matkalla Puerto de la Solille löytyi tämä ihana kauppa. 


Kauppa oli täynnä vaikka mitä aarteita. Harmi, että matkalaukut olivat täpöten täynnä jo tullessa ja lennoille on painorajoituksensa. 


Ennen aukiota tuli vastaan myös Desigualin liike ja pitihän siellä poiketa, varsinkin kun ostoslistalla oli uusi käsilaukku. 

Valinnanvaikeus!

Tämä oli tuttua Barcelonan reissulta: frozen yogurt -baarit. Ihanaa!



Puerta del Solin aukiolta löytyy 'Karhu ja mansikkapuu' -patsas, joka on Madridin symboli jollain lailla. 

Vanha kaupunki on täynnä idyllisiä katuja ja kujia, joissa on vieri vieressä kahviloita ja ravintoloita. 
Puerta del Solin aukiolta jatkoimme tallustelua länteen ja seuraavana vastaan tuli Madridin oopperatalo sekä Palacio Real eli kuninkaallinen palatsi.
Oopperatalon ohjelmistossa olisi juuri nyt mennyt Carmen. Pacen onneksi liput illan näytökseen maksoivat alkaen 182 eur, joten en hankkinut meille lippuja sinne. 

Taustalla  Palacio Real, edustalla Pace.

Linnan edustalla oli parhaillaan menossa vahdinvaihto. Ehdimme katsomaan sen loppuvaiheet. 

Linnan puistossa oli hienoja patsaita aiemmista kuninkaista. 
Palatsilta jatkoimme matkaa kohti kaupungin pääaukiota, Plaza Mayoria, mutta ennen sitä kohdalle osui Mercado San Miguel eli valurautainen, vuonna 1915 avattu kauppahalli, josta löytyy kaikkia mahdollisia espanjalaisia herkkuja. Paikka oli tupaten täynnä väkeä, mutta eipä ihme. Kojut pursuivat kaikkea houkuttelevan näköistä, joista muutamaa mekin maistelimme.

Mercado San Miguel





Lihamestari työssään.

Maistuis varmaan sullekin.
Paikallisherkku Churros = hevosenkengän muotoinen munkkirinkilä. Tarjoillaan hyvin makean kaakaon kera. 
 Kauppahallista matka jatkui kävelyn pääkohteeseen eli Plaza Mayorille, joka ei kyllä ollut kaiken "kohun" arvoinen. Olihan se aukiona iso, mutta isoutta peitti useat kirjakojut, ja aiemmin matkalle osuneet aukiot olivat paljon eläväisempiä ja kivemman oloisia kuin tämä kaupungin pääaukio.
Plaza Mayor


Santa Plazan aukio lauantai-iltana.
Sunnuntain aloitimme El Rastron kirpputorilta. Tai kirpputoriksi opaskirja joka sunnuntaisen tapahtuman kuvasi, mutta käytännössä paikalta löytyi valtava määrä markkinakojuja. Vasta lähempänä Ronda de Toledon katua alueen eteläreunassa löytyi kirpputorimyyjiäkin. Mitään aarteita ei niiden joukosta löytynyt.



El Rastro


Tiedän pari heppatyttöä, joiden mielestä tämä naulakko olisi taatusti aivan ihku. 

El Rastron kirpparikamaa.
Halusimme nähdä kaupunkia hieman laajemminkin kuin mitä jalat jaksoivat kuljettaa. Harkitsimme hop on-hop off -kiertoajelua, mutta sen reitti vaikutti kattavan pääasiassa alueen, jonka olimme jo jalkaisin kiertäneet ja vain melko suoraviivaisen lisäreitin sen päälle. Koska olimme ostaneet lentokentältä 10 matkaa sisältävän matkakortin metroon ja paikallisbussiin, päätimme hyödyntää sitä ja kiertää kaupunkia ihan normibusseilla. El Rastro -alueen eteläreunalta lähti sopivasti kiertolenkin tekevät C1- ja C2-bussilinjat, joista myötäpäivään kiertävään C1:n bussiin hyppäsimme.

C1-linjan paikallisbussissa toimi langaton nettikin!
Bussi teki sopivan laajan kaarroksen vanhan kaupungin läntiseltä puolelta Nuevos Ministerios -alueelle. Siellä hyppäsimme bussista pois ja jatkoimme matkaa kävellen pohjoiseen päin. Reitin varrella näimme joukon Madridin pilvenpiirtäjiä ja Real Madrid -jalkapallojoukkueen kotistadionin.

Bussin ikkunasta näkyi useampikin riemukaari. Nämä lienevät Madridin mittakaavassa niin normijuttu, ettei opaskirja niitä edes mainitse. 


Torre Picasso eli Picasson torni. Tämän pilvenpiirtäjän suunnittelija on sama kuin New Yorkin vuonna 2001 tuhoutuneiden World Trade Centerin. Sen kyllä huomaa. 

Värikkään taitelijan aukio oli melko tylsä. 

Torre Europa. 

Estadio Santiago Bernadéu - Real Madridin stadion. Sisäänpääsy stadionin kierrokselle olisi maksanut 25 eur. 
Kävelimme Paseo de la Castellanaa Puerta de Europalle asti, josta löytyvät vuonna 1996 valmistuneet Kio-kaksoistornit. Niiden erikoisuus on 14-asteen vinous. Enpä tiedä, haluaisinko työskennellä näiden tornien ylimmissä kerroksissa.


Puerta de Europalle päästyämme jalat olivatkin jo melko puhki. Hurautimme bussilla takaisin Nuevos Ministeriosin alueelle, missä vaihdoimme C1-linjan bussiin. Sillä pääsimme takaisin vanhaan kaupunkiin, jonne palasimmekin oikein mielellämme. Tuolla business-alueella kun ei kahviloita ollutkaan niin tiheästi kuin olimme tottuneet.

Hotellille palatessa matkalle osui vielä Centro de Arte Reina Sofia eli valtavan iso taidemuseo. Sinne oli sopivasti vapaa pääsy - en tiedä, onko yleensäkin - joten päätimme piipahtaa hakemassa pienen kulttuuriannoksen.
Centro de Arte Reina Sofian taidemuseo

Museon kiinnostavinta antia minulle olivat Dalin ja Picasson muutamat teokset. 

Huoneemme hotelli Miaussa. 
 Nyt on Madrid tältä erää koettu. Vielä viimeinen yö Miaussa. Huomenna otamme auton alle ja lähdemme ajelemaan.












torstai 10. marraskuuta 2016

Olemisen sietämätön keveys

Tyypillinen lomapäivämme Meerulla sujuu näin:

Kävelemme mökiltämme puusiltaa ja rantahietikkoa pitkin aamupalalle yhdeksän-puoli kymmenen aikoihin. Jos on hyvin aurinkoinen päivä, kuten viime päivät ovat olleet, laiturin tumma puu on jo melko polttavaa paljaisiin jalkoihin. Vaalea hiekka sen sijaan mukavan viileää.

Näkymä kävellessä "mökkilaiturilta" kohti ravintolaa.

Aamiaispaikka - samalla myös lounas- ja illallispaikka.

Pitkä hiekkavaellus takaisin "mökille". :)


Meidän "mökki" oli kolmas oikealla.

Runsaan aamupalan jälkeen samaa reittiä takaisin mökille, missä vaihdamme uikkareihin ja bikineihin ja pakkaamme rantakassiin aurinkorasvat, lukemista ja tietenkin puhelimet ja padin. Kävelemme rantahietikossa, lämpimän meriveden välillä jalkoja huuhdellen, saaren itärannan uima-altaalle. Länsirannan uima-allas on muuten yhtä kiva, mutta siellä on vähemmän varjoisia paikkoja tarjolla.

Puolivälissä matkalla uima-altaalla. Horisontissa näkyvä tumma rivistö ovat niitä majoitusmökkejä. 


Altaan äärellä varjossa lueskellen, drinksuja (useimmiten sentään alkoholittomia mocktaileja) nauttien ja välillä altaaseen pulahtaen aika kuluukin mukavasti. Vaikea päätöksen hetki koittaa yhden maissa: kävelläänkö syömään lounasta vai ei. Lounaspaikka on sama kuin aamiaispaikkakin eli onhan sinne noin 700 metriä matkaa. Välillä on kävelty, välillä korvattu lounas allasbaarista saatavilla pikkupurtavilla.

Auringonlasku on saarella päivittäinen iso tapahtuma. Sitä voi ihailla saaren länsirannan altaalla tai sen vierestä löytyvässä baarissa. Eilen oli poikkeus rutiiniin, kun osallistuimme sunset-risteilyyn. Noin tunnin veneretki vei meidät hieman kauemmas saaresta ja auringonlaskun lisäksi viihdykettä tarjosivat veneen ympärillä hyppivät delfiinit.

Länsiranta.

Sitten onkin jäljellä enää iltarutiinit, joihin kuuluvat - vaihtelevassa järjestyksessä - poreammeilu mökin terassilla ja illallinen. Illallispaikkakin on sama, missä aamiainen ja lounas tarjoillaan, joten matka "kotiin" ei onneksi ole pitkä täydellä mahalla lyllerrettäväksi.

Oman terassin poreamme.

Hieman vielä lueskelua ja oleskelua terassilla ja sittenpä sitä onkin valmis nukkumaan, herätäkseen taas aamulla samanlaiseen lomapäivään.

P.S. Kun pimeä koittaa, valtaavat ravut saaren itärannan! Niitä on PALJON, mutta kiltisti ne väistävät alta karkuun.

Kuvaan ehdittiin saada vain muutama, sillä ravut livahtavat nopeasti karkuun, kun niitä lähestyy.


tiistai 8. marraskuuta 2016

Löhöilyä

Tosiaankin ihan hirveästi allekirjoittaneella ei ollut tietoa paikasta, kun tuo oravanpyörässä sudittelu on olevinaan vienyt kaiken ajan...

Lentokenttältä oli melko suorat näkymät merelle, kuten olettaa saattaa. 


Siitä sitten lähdettiin matkalle pari Yamahan voimalla kohti päätepistettä. 


No, meitin kämppä oli selvästikin vetten päällä. Tällä iipädin sovelluksella kuviin ei saa tekstejä, joten olokoon iliman. 


Terassilta näkyy poreamme ja myös toisinpäin...poreamme/suihkuosastolta on suora yhteys mereen. 



Saaren itäpuolen uima-altaalla ollaan maleksittu aika paljon. 



Oh grab! Jotkut ravut yrittää kiivetä meitin kämppään!





Sellaista lomailua. Mukavasti menee päivät löhöillessä :)
Katsotaan saadaanko jopa jonain päivänä vähän enemmän aktivoiduttua. 

maanantai 7. marraskuuta 2016

No shoes, no news

Täällä ollaan, Malediivien Meeru-saarella, Pohjois-Malen atollin itäreunalla. Yön yli matkatessa vuorokaudet menivät hieman sekaisin, mutta nyt on jo taas jokin käsitys, missä mennään. Taitaa olla maanantai, mikä ei näin lomalla tunnu ollenkaan pahalta. 

Lähdimme Suomesta torstai-iltana Turkish Airlinesin lennolla Istanbuliin. Aamuyöllä jatkoimme sieltä kohti Malediivien Malea. Hieman alle 8 tuntia kestänyt lento oli perillä puoliltapäivin perjantaina paikallista aikaa (3 tuntia Suomea edellä talvisin). Lentokentällä odottelimme tunnin verran ja sitten alkoi matkan viimeinen osuus eli noin tunnin mittainen pikavenematka tänne Meerulle.


Perjantaina emme paljon muuta jaksaneet kuin asettua taloksi "mökkiimme" ja syödä myöhäisen lounaan. Saarella majoittumiseen kuuluu täysihoito, mikä tarkoittaa aamiaista klo 7:30-10, lounasta klo 12:30-14 ja illallista klo 19-21, ja "afternoon tea" pienine purtavineen on saatavilla kellonympäri. Koska saavuimme perjantaina juuri lounasajan päätyttyä, saimme voucherin erikoislounaaseen. 



Lennolla unet olivat jääneet vähiin, joten sänky kutsui perjantai-iltana hyvin aikaisin ja nukuimme sujuvasti reilusti kellonympäri ja ohi lauantaiaamun aamiaisajan - sekä aurinkoisen aamun. Ehdimme nauttia auringosta lauantaina tosiaan vain kymmenisen minuuttia, loppupäivä oli pilvinen, sateinen ja välillä kovin tuulinen. Mutta ah niin lämmin kuitenkin. Mukava sitäkin päivää oli viettää huoneemme terassilla.


Eilinen sunnuntai toi taas auringon esille. Meeru-saari on mitoiltaan noin 1,2 km pitkä ja 300 metriä leveä. Meidän mökistä uima-altaalle on matkaa jotain 700-800 metriä rantaa pitkin talsien. Sen matkan taivalsimme eilen viettääksemme aamupäivän altaalla - paljain jaloin, sillä kengät/sandaalit olemme todenneet täällä ihan turhiksi. Altaalta löytyi mukava varjoisa paikka palmun alta ja allasbaarista sai cocktaileja ja muuta juotavaa. 



Toinen meistä - voitte arvailla, kumpi - hieman ylenkatsoi aurinkorasvoja, ja niinpä lounaan jälkeen iltapäiväksi asetuimme oman terassin varjoihin. Auringonlaskua siirryimme katselemaan saaren länsipuolelta löytyvään rantabaariin, mutta pilvinen sää peitti auringon melkolailla kokonaan. Kiva siellä oli silti istuskella.

Tässäpä oli minun lyhyt ensiraporttini paratiisisaarelta. Pace, joka ei kovin paljon tiennyt matkakohteestamme etukäteen, voi kirjoitella ensifiiliksistään ehtiessään. 😉 Nyt aamupalalle!