lauantai 23. tammikuuta 2016

Vapaa pudotus

Perjantaiaamuna keli oli senverran pilvinen, että päätimme lähteä autoretkelle saaren pohjois- ja länsiosiin.

Ensimmäisenä pysähdyspaikkana oli Cabo Girao, jossa on näköalatasanteelta 580 metrin pudotus suoraan merenrantaan. Paikka oli hienosti tehty ja varmasti jokainen turistibussi kiertää tämän kohteen. Nytkin oli muutama bussillinen väkeä samaan aikaan liikkeellä.

Tasanteelle kävellessä matkalla oli muutama koju, joista sai hintatiedot ihan suomeksi :)
kiss-kiss, kolmekymmentäkahdeksan euroa


Jalkojen alla oli pleksi, jonka alla oli 580 metriä pudotusta.






Otimme teet, juustokakun ja lemon tartin (vissiinkin torttu) ennen matkan jatkamista. Hyvää oli ja hinnat olivat yhtä pilvissä kuin paikkakin :)

Kumpi oli ennen; tämä näkymä, vai lasten ne lasten liikennematot ?
Seuraava pysähdys Sao Vicente, jonka luvattiin opaskirjan mukaan olevan saaren kaunein kaupunki. Emme välttämättä allekirjoita, mutta jos pieni on kaunista, niin olihan tämä sitten kaunis :)


Miehekkäällä tavalla ikkunaostoksilla.
 Sao Vicenten rannassa oli hieno rivistö puoteja.


Ennen tunnelia oikealle menee vanha yksisuuntainen tie.


Vanhalle tielle ei rellukuskeilla ole asiaa.

Seuraavaksi pysähdyimme Porto Monizissa. Tutustuimme pikaisesti rantaan. Rannassa oli havaittavissa tulivuorenpurkauksen laavajäänteitä.
Tuota serpenttiinitietä me sitten lähdettin ajelemaan poispäin.

Etualan keskellä on pieniä altaita, joissa muutama innokas oli pulikoimassa.


Aikamme ajeltuamme mutkateitä silmiimme osui Cable Car -paikan kyltti ja sinnehän me sitten mentiin. Tämä oli melko keskellä ei mitään, eli hirveä tungos täällä ei ollut. Hissillä pääsi noin 450 metriä alaspäin, matka kesti 5min / suunta ja maksoi 3 e / nenä.
Kisu piti etäisyytensä.


Alhaalla oli hienot näkymät niin oikealle, kuin vasemmallekin.

Tämä työkone vaatii jo vähän muutakin kuin ylimaalauksen...

 
Vielä yksi näköalatasanne osui matkalle. Hienot oli näkymät täältäkin.
Loppumatkalla eksyimme ajamaan tuollaista perinteisempää rannikkotietä ja siellä oli myös vanhanajan tunneleitakin. Saarella on tosi paljon tunneleita ja ne ovat selvästikin melkein kaikki lähiaikoina rakennettu. Rannikkoajelulla Rellu sai myös pienen pesun, kun vuorilta virrannut vesi juoksi suoraan tielle, eikä ollut mikään ihan pieni noro...

Tänään lauantaina on taas pilvinen päivä ja vielä emme ole päättäneet mitä tehdään, vai tehdäänkö mitään. Vuorilla ei ole pilvistä niin haittaa, kun on niiden yläpuolilla...katsotaan mitä päivä tuo tullessaan!

torstai 21. tammikuuta 2016

Pilviä pakoon korkeuksiin

Eilinen lekoteltiin auringossa, ja iltapäivällä tehtiin nopea ensitutustuminen saaren pääkaupunkiin Funchaliin, jonne meidän tämän viikon hotellilta on kymmenisen kilometriä. Koska toisen viikon hotelli sijaitsee lähellä kaupungin keskustaa, tarkempi tutustuminen kaupunkiin saa jäädä ensi viikkoon.

Tänään sen sijaan vuorossa oli taas patikointia. Suunnaksi otimme optimistisesti saaren korkeimman vuoren huipun, vaikka hotellilta katsellen vuoret olivat sankan pilviverhon peitossa.

Ajettuamme vain kerran harhaan löysimme oikealle tielle kohti Pico Ruivoa eli tätä saaren korkeinta vuorta. Matkalla sinne lämmittelimme hieman pohjelihaksia kapuamalla miradourolle eli näköalapaikalle.

Miradouro-näköalapaikalla matkalla Pico Ruivolle.

Patikointi Pico Ruivolle lähtee 1592 metrin korkeudesta. Opaskirja kuvaa 2,5 km matkaa huipulle 1862 metriin näin: "Helppokulkuinen kivetty tie tekee alle tunnin kestävästä noususta melkeinpä huviretken." Painoittaisin sanaa 'melkeinpä' - kyllä tälläkin nousulla sai mukavasti hien pintaan. Mutta polku oli tosiaan selkeä ja kivetty koko matkan.

Sää oli meille sen verran suosiollinen, että pilvet jäivät alapuolellemme ja saimme kävellä ylös kirkkaassa säässä. Valitettavasti pilvet ja sumu sitten peittivät näkyvyyttä huipulta, josta pilvettömällä kelillä voi nähdä koko saaren. 

Huipulla ollaan.
Kuvassa näkyvä vuoristomaja on n. 100 metriä huipun alapuolella. Ihmettelimme, miten sen rakennusaineet on mahdettu toimittaa perille!

Pilvet estivät näkymät saaren yli.




Vuoristomajan pitäjällä riitti juttua eikä häntä yhtään haitannut, ettemme ymmärtäneet portugalin kielisestä selostuksesta eleitä enempää. 



Paluumatkalla askel oli reipas.


Maailman laidalla.

Onnellisesti takaisin lähtöpisteessä.
Saaren pohjoisrannikolla, Faialin kylän liepeillä on komea Kotkakallio (kuvassa alla). Sinnekin olisi mahdollista patikoida, mutta se reitti on opaskirjassa mustaksi merkittyjen eli niiden vaikeimpien joukossa. Nämä kaksi ensimmäistä olemme valinneet sinisistä eli kaikkein lällyimmistä (asteikko sininen-punainen-musta), ja todenneet niiden perusteella, että vältämme mustia tällä reissulla.

Kotkakallio on saanut nimensä merikotkista, jotka ennen muinoin pesivät siellä. Eivät ilmeisesti enää ainakaan samassa määrin. 

Faialin kylän raittia. 
Kotimatkan varrelle osui Casa da Cha eli teetalo. Siellä nautimme tunnelmallisessa ympäristössä (ja paikan ainoina asiakkaina) mainiot teet: tiramisutee ja appelsiini-kaneli.
Casa da Cha.

Teepaikasta oli hienot näkymät.
Hikisen päivän päätteeksi oli taas mukava suunnata porealtaaseen ja saunaan rentoutumaan.


tiistai 19. tammikuuta 2016

Madeira

Kesän 2015 kesälomareissukohteeksi valikoitui Madeira ja matkan ajankohdaksi erinäisistä syistä johtuen tammikuu 2016. Olemme reissussa 2 viikkoa ja vaihdamme hotellia loman puolessa välissä. Vuokra-auto on käytössämme koko ajan.
Lento lähti eilen maanantaina Helsingistä klo 9. Perillä olimme paikallista aikaa kahden aikoihin.
Lentokentältä menimme shuttlebussilla vuokra-autofirman huudeille ja saimme allemme Fiiatin. Fiat oli kokenut kovia edellisten käyttäjien toimesta, mutta emme antaneet sen haitata ja eipähän ole ensimmäiset naarmut, jos sen kanssa vähän sohlaa...


Hiivatin takasivulasi yritti pysyä ylhäällä Hubba-Bubba -virityksellä.



Kurvasimme Fiiatillamme hotellin seudulle ja yllättävänkin monen harha-askeleen jälkeen olimme sitten oikeassa respassa asioimassa.
Hotelli on nimeltään Cais Da Oliveira. Hotelli ja hotellihuone on ihan jees.
Fiatin takasivulasi avautui itsestään ajomatkan aikana ja hotellihuoneen vastaanottamisen jälkeen päätimme käydä vaihtamassa auton toiseen samantien. Saimme tilalle Chevrolet Sparkin.


Tämä auto on paljon ehjempi kuin edellinen. Mutta kyllä heti huomasi että voimaa uupuu näihin mäkiin, mutta niin uupui Fiatistakin.

Hotellille takaisin päästyämme lähdimme etsimään ruokapaikkaa, koska lentokoneessa syödystä ateriasta alkoi olemaan jo melko pitkä aika. Hotellin vieressä on ruokapaikkoja paljon, joten lähdimme matkaan kävellen.
Kuvan vasemmassa reunassa näkyy meitin terassi. Merinäköala, siis.

Ruokailun jälkeen kävimme vielä kaupassa hankkimassa jääkaappiin vähän täytettä. Kauppamatka ei ollut pitkä, mutta nousua oli senverran, että yhden mutkan jälkeen autosta piti kaivaa ykkönen silmään, että jaksoi eteenpäin...Kyllä tähän Sparkkiin verrattuna oma Alfa on vähintäänkin Twin Spark ;)
....
Tiistai:
Hyvin nukutun yön jälkeen päätimme aloittaa saareen tutustumisen saaren itäosan Ponta de Sao Lourenco -nimiseen niemeen tutustumalla. Luvassa oli ~8 km kävelyä.

Tähän me jätettiin Sparkki ja lähdettiin kävelemään.



Tuonne tuplahuipuille me oltiin menossa.



Välillä reitti on vaan jotain metrejä leveä ja molemminpuolin miehekkäät pudotukset.


Tästä pisteestä ei enää pääse eteenpäin.

Tuolta me tultiin.
Olipas yllättävän rankka reissu nousuineen ja laskuineen. Hiki virtasi kivasti ja käppäilyn jälkeen parkkipaikalla maistui jätski&kokis erittäin hyvältä.
Kyllä siihen matkaan vähän korkauserojakin mahtui. Tämä siis sieltä lopusta -> parkkipaikalle.

Aamulla saaren itäosaan ajaessa tuli mieleen, että olisikohan auto vielä mahdollista päivittää hieman ruudikkaampaan. Nimittäin niin paljon joutui tuostakin matkasta ajamaan kaasu kirjaimellisesti pohjassa. No, päivän päätteeksi kurvasimme taas tutusti vuokrafirman pihaan kysymään notta mitä sieltä löytyisi. Ja kun mäkiä pitäisi päästä ylös ilman sen suurempaa moottorin huudatusta, niin vastaushan on diesel. Alle löytyi sitten Megane ja on kyllä kaikinpuolin mukava peli ajella, tosin vähän eri luokassakin kuin edelliset menopelit. Eli enää ei ole suunnitelmissa poiketa vuokraamossa muutakuin palauttamassa tuo Rellu, mutta aika näyttää onko sinne asiaa ennemmin :)


Autonvaihdon jälkeen söimme pitsat Santa Cruz -nimisessä kylässä. Hyvää oli.
Päivän päätteeksi kävimme viereisen hotellin tiloissa uimassa ja saunomassa. Jotain yhteistyötä näillä hotelleilla selvästikin on ja hyvä niin.
Lämpötila oli päivällä jotain +22 ja sellaista se on lupaillut jatkossakin. Ihan hyvin tarkenee.